Shamrock Hill

Hollow's Isaac on komea, vaaleanpunarautias herra, jolla ikää ei vielä ihan liikaa ole, mutta tästä huolimatta on osoittanut olevansa lahjakas hyppääjä. Saksalaissyntyinen ori on luonteensakin puolesta oikein kiva kaveri, vaikka päättäväisyyttä löytyy toisinaan hieman liikaa yhdelle, pienelle hevoselle. Isaac on hypännyt tähän mennessä menestyen 90 cm ratoja aluetasolla, eikä omistajansa ainakaan toistaiseksi haaveile suuremmille radoille. Nuorestaiästään huolimatta ori on astunut jo useita tammoja. Tulevaisuudessa tämä kantakirjattu ori tulee varmasti näkymään usean haflingerin suvussa.

Brick's Immoderate oli saksalaisen Brick's Farmin yksi menestyneimmistä kasvateista. Se kilpaili aluetasolla pääsääntöisesti hypäten jopa metrin luokkia, mutta muutamia startteja löytyy myös 110 cm luokista, joista toisinaan tuli jopa sijojakin. Esteratamenestyksen lisäksi ori omasi hienon rakenteen ja nuorempana poikana se nähtiinkin useaan otteeseen erilaisissa näyttelyissä ympäri Euroopan. Tuomarit tykkäsivät "Raten" rakenteesta ja luonteesta ja ompa ori kantakirjatukin ensimmäiselle palkinnolle Saksassa. Ei huonosti siis. Jälkeläisä Ratella on lukuisia, viimeisimmän tiedon mukaan eläviä jälkeläisiä löytyy liki 100 kappaletta.

Brick's Immergrün oli myöskin Brick's Farmin kasvatti, joka puolestaankilpaili vähän lajissa kuin lajissa. Koulu- ja rataesteet olivat ehkä ne yleisimmät ja vahvimmat lajit, mutta myös valjakkoajo luonnistui tältä hienosti, etenkin yksilöluokissa. Kantakirjaan Immergrün on hyväksytty toiselle palkinnolle ja tämän myötä alkoi astutuspyyntöjäkin satelemaan Immergrünin omistajalle. Kilpauransa lomassa ori astuikin harvakseltaan tammoja, mutta jäätyään kisaeläkkeelle noin 15-vuotiaana, alkoi herralla siitoshevosen ura, joka poikikin jälkeläisiä reilut 120 kappaletta.

Brick's Wilhelmine oli pienehkö, tummanpunarautias tammuska, joka kilpaili satunnaisesti esteillä, koulussa ja valjakossa. Parivaljakko oli enemmän tamman heiniä, mutta myös yksisteen se sai vaunut liikumaan hienosti. Vaikka tamma ei kovinkaan aktiivisesti kilpakentillä näyttäytynyt, sai se nimeään tunnetuksi mm. loistavan rakenteensa vuoksi ja varsoitettiinkin se useaan otteeseen elämänsä aikana. Yhteensä Wilhelminellä on 12 varsaa ja saipahan se yhdet kaksosetkin! Valitettavasti kaksosvarsojen toinen puolisko ei selvinnyt kuin muutaman päivän ikäiseksi. Luonteensa puolesta tamma oli tasainen, luotettava ja todella kärsivällinen.

Mädchenhaft oli vain 133 cm korkea neitokainen, joka omasi aivan ihanan, punarautiaan, kiiltävän karvapeitteen, jota oli vielä somistamassa aivan valkoinen harja sekä häntä. Ulkonäöllisesti tamma oli muutoinkin loistoyksilö ja kantakirjasta sen löytääkin ykköspallilta huimin pistein. Vaikka rakenne oli kunnossa ja kapasiteettia olisi ollut kouluradoilla vaativiinkin luokkiin, toimi tamma lähinnä siitoshommissa ikänsä, muutamia kilpailuita lukuun ottamatta. Näyttelyissä sitä kuitenkin nuorempana käytettiin tiuhaan ja menestystä sielät onkin herunut isot kasat. Jälkeläisiä tällä hyvärakenteisella ja selväpäisellä neitosella on 9 kappaletta, joista muutamat ovatkin menestyneet kivasti koulukentillä vaativissa luokissa ja yksi loikkii harja hulmuten esteradoilla.

Jungenhaft Oktavius oli hieman tuntemattomampi ykislö Iiron suvussa. Kasvattaja kertoi myyneensä orin Itävaltaan aikanaan, jonka jälkeen se ei siitä juurikaan ole kuullut. Puskaradion mukaan Oktavius on kuollut vuosia sitten, eikä tililleen ollut saanut juuri mitään muuta kuin satunnaisia näyttelyvoittoja. Oktaviuksen omistajaa ei tavoitettu useista yrityksistä huolimatta.

Morgana oli koulupainotuksen omannut kaunokainen, joka kantakirjattiin toiselle palkinnolle sen ollessa 6-vuotias. Ratsastettavuudeltaan tamma oli oikea valioyksilö eikä rakenteessakaan ollut suurempia vikoja tai puutteita, mutta luonteensa puolesta se oli hieman riiviömäinen ja toisinaan jopa hankala. Tästä huolimatta tamma oli kasvattanut suuren fanijoukon ympäri Saksan ja jalostuksessakin se oli haluttua kamaa, varsat varattiin jo ennen kuin ne kerkesivät syntymään ja niistä maksettiin koviakin hintoja.

Amalié 4 U on hieman tuntemattomampi tamma tämäkin, toistaiseksi, mutta ehkäpä neidin nimi jää ihmisten mieleen, kunhan se hieman vanhenee ja kerkee kiertämään enemmän kilpakentillä. Keskikokoinen, 138 cm korkea, punarautias tamma hyppää loistokkaasti vajaan metrin ratoja aluetasolla ja oletettavasti kapasiteettia riittäisi hieman korkeammallekin. Koulukuviot tammalla taittuvat myös kivasti helpoissa luokissa, mutta jotenkin vaativat luokat alkavat kangerrella hyvin helposti. Amalie on vielä nuori neiti, joka on tällä hetkellä kantakirjassa kolmannella palkinnolla, mutta omistaja on menossa sitä korottamaan hetkien kuluttua. Nyt Amaliella on vasta yksi jälkeläinen, Iiro.

Quintus oli yleispainotteinen komistus, joka palkittiin toisella palkinnolla kantakirjaustilaisuudessa sen ollessa vasta 4-vuotias. Iän ja kokemuksen myötä kantakirjapalkintoa käytiin vielä uusimassa ja napsahtihan sieltä se ykköspalkintokin sitten viimein. Quintus oli oikea monitoimihevonen, joka ryhtyi rohkeasti hommaan kuin hommaan, eikä turhia rutissut. Nöyrän ja kuuliaisen luonteen omannut, menestynyt ori, oli hyvin suosittu jalostuspiireissä ja onkin orille kertynyt lähes parisataa jälkeläistä. Quintus menehtyi äkillisesti surullisessa auto-onnettomuudessa sen ollessa matkalla eräälle tilalle astumaan tammaa.

Quentin Uno on edelleen ehkä yksi Sveitsin tunnetuimmista haflinger-oreista, vaikka se on menehtynyt aika päiviä sitten. Rakenteellisesti ori oli aivan mahtava, johan siitä kertoo lähes täydet rakennepisteet kantakirjaustilaisuudessa sen ollessa 5-vuotias. Lisäksi ori oli käsiteltävyydeltään taivaan lahja, eikä ratsunakaan se mikään turha poju ollut. Kaikin puolin hieno ori niitti menestystä lähes lajissa kuin lajissa. Se taitoi niin koulua vaativaan A:han asti, esteitä hypättiin radalla jopa 110 cm ja maastossa ylittyivät hallitusti 90-100 cm esteet, valjakkoajossa ori hoiti hommat kotiin niin yksin kuin parinkin kanssa. Suuren menestyksensä vuoksi se oli luonnollisestikin kysyttyä seuraa jalostukseen ja astuikin lukuisia tammoja. Jälkeläisiä sille on kertynyt useampi sata, jotka ovatkin levinneet ympäri Euroopan.

Undine oli aivan tummanpunarautias neito, jonka olemusta koristi hyvän rakenteen lisäksi aivan valkoisest jouhet ja mukavat sukat etusissa. Päässä sillä oli pienen pieni tähdenaihe, jonka voi huomata, kun läheltä tarkasteli neidin ilmeikästä päätä. Luonteeltaan "Dine" oli vähintäänkin yhtä hurmaava kuin ulkoisestikin, rehti ja reipas luonne takasi sen, että siitä pidettiin porukassa kuin porukassa. Kilpakentilläkin tamma niitti menestystä ihan kivasti, etenkin koulupuolella, jossa se kilpaili hieman ahkerammin. Vaativien luokkien kouluratsulla oli sijoituksia useista arvokisoista, mutta myös näyttelyistä. Kantakirjastakin tamma löytyy toiselta palkinnolta hienoin pistein. Menestyksekkään elämänsä aikana tamma varsoi kuitenkin vain neljästi ja kaikki varsat jäivät eloon.

Angeliika oli estepainotteinen, rautias neito, joka loikki koostaan huolimatta parhaimillaan jopa 120 cm ratoja ketterästi. Rohkean ja päättäväisen luonteen omannut tamma oli myös hyväksytty kantakirjaan ensimmäiselle palkinnolle ja elämänsä aikana kilpakenttien kiertämisen lisäksi, se varsoi 8 hienoa varsaa, joista seitsemän on menestyneet Saksassa paremmin kuin hyvin. Tamma menehtyi vain hieman sen jälkeen, kun oli saanut viimeisen varsan puserrettua ulos, muutama päivä ennen 18-vuotissyntymäpäiväänsä, synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin.

Volkmar-Amadeus oli yleispainotteinen, 140 cm korkea oripoika, joka kilpaili satunnaisesti niin koulussa kuin esteilläkin, lisäksi toisinaan myös maastoesteillä, kenttäratsastuksen ja valjakkoajon parissakin. Monitaituri nyhtikin kivasti sijoituksia tililleen, mutta syystä tai toisesta orin omistaja oli hieman laiska kisaaja eikä jostain syystä edes viittinyt orille toista kisaajaa etsiä. Kantakirjaustilaisuuteen ori kuitenkin vietiin sen ollessa 5-vuotias ja sieltä tulikin toinen palkinto, joka varmasti vaikutti positiivisesti sen siitosorin uraan. Vaikka kilpakentillä ori oli loppujen lopuksi aika tuntematon, astui se lukemattomia tammoja ja viimeisimmän tiedon mukaan elossa on edelleen 50 sen suoraa jälkeläistä. Kaikkiaan eläviä varsoja on syntynyt Amadeuksesta liki 120 kappaletta.

Bassaus Adelaide oli Saksan Meppenissä syntynyt vaaleanpunarautias tamma, jolta löytyi säkäkorkeutta 148 cm. Adelaide asusteli lähes koko ikänsä Meppenissä syntymätilallaan, mutta omistajiensa menehdyttyä harmillisessa auto-onnettomuudessa, joutui tamma uuteen kotiin parinkymmen kilometrin päähän kotitallistaan. Uusi omistaja hankki tamman lähinnä perheensä harrasteratsuksi ja koska ikää tällä oli jo yli 10 vuotta, niin suuremmat kisaurat jäivät haaveiksi. Erilaisissa pikkukisoissa tamma kyllä pärjäsi hienosti ja kävihän se pariin otteeseen aluetason koulukentilläkin, mutta jokin siinä hommassa mättäsi, eikä liiemmin suorituksessa ollut kehumista. Vaikka tamma eleli lähinnä harrastehevosena koko ikänsä, käytiin se kantakirjaamassa 6-vuotiaana. Myöhemmällä iällä tamma varsoi muutamia kertoja ja jatkoikin mukavaa, hieman harvinaisempaa sukulinjaa kolmen tamman voimin.